Blogeja varmaan usein kirjoitetaan ajatuksella, että kunpa tämän lukisi moni ja moni saisi tekstistä iloa, hyötyä, ajatusten herättelyä jne. Toki minäkin toivon niin. Mutta kirjoitan tätä myös ihan vain itsekkäästi itselleni! Rakastan kirjoittamista yhtälailla kuin puhumistakin. Haluan säilöä teksteihini sisälläni olevia tunnelmia, muistoja, pohdintoja ja ajatuksia. Koska olen avoin ihminen, voin yhtä hyvin kirjoitella näitä fiiliksiä blogiini kuin pöytälaatikkoonkin. Nyt seuraavaksi toistan itseäni. Reilu vuosi sitten, kun tätä blogia ei vielä ollut, kirjoittelin Sallan Pajan Facebookiin moniosaisen juttusarjan nimeltä #Kuramuijan tarina. Vuodessa tuolle face-sivulle teen melkoisen määrän postauksia, joten nuo jutut ovat hautautuneet jo aikaa sitten syvälle sivun uumeniin. Nyt haluan siirtää nuo jutunpätkät ikäänkuin talteen tänne blogin puolelle ehkäpä hieman uudelleen maustaen. Niin ja toki juttusarja vaatii myös hännilleen vähintään yhden uudenkin jakson, Kuramuijan viimeisen vuoden menosta ja meiningistä. Seuraavina päivinä tarjoilen siis täällä blogissa ikäänkuin uusintana "Sallan Pajan parhaita paloja" somessa :) #Kuramuijan tarina, osa I
Alussa ei ollut tällä kertaa Suo, kuokka ja Salla, vaan lähestyvä joulu ja mieheni etsimässä vaimolleen sopivaa lahjaa. Hän ajautui kirjakaupassa tuttuun tapaansa kädentaitokirjojen äärelle, niin sanottujen varmojen lahjojen pariin. Tällä kertaa, vuonna 2009, kassalle pääsi mukaan betonityökirja.
En ollut ikinä edes ajatellut tekeväni betonitöitä. Tuona jouluna mietin jo kovasti ja koko talven odotin kevättä, että pääsisin pihalle kokeilemaan kurahommia. En ollut tuolloin yrittäjä, en edes haaveillut moisesta. Olin kahden pienen pojan äiti, joka harrasti kaikissa mahdollisissa väleissä käsillä tekemistä.
Siitä se ajatus sitten siis lähti! Betonisäkki toisensa jälkeen sekoittui pihalla kuraksi ja kokeilemalla ja erehtymällä syntyi monenlaisia töitä. Toisinaan läsnä oli valtavaa onnistumista ja toisinaan harmitusta, kun muotteja irrottaessa työkaluna olikin vasara ja tuloksena jotain todella epämääräistä ;) Himo tekemiseen syntyi heti! Sitä oli turha edes yrittää piilotella itseltä tai muilta.
#Kuramuijan tarina, osa II
Sen ensimmäisen kesän betonihommista ei ole yhtään kuvaa. Silloin pihallamme oli hiekkalaatikko. Tietysti oli, koska perheessä oli kaksi leikki-ikäistä poikaa. (Kuva on tästä hetkestä, kun kyseinen paikka odottaa uutta kukoistustaan ihan jonain muuna kuin hiekkalaatikkona :)
Todennäköisesti monissa pihoissa hiekkalaatikko on lasten valtakuntaa, mutta meillä asui äiti, joka toisinaan teki pariksi päiväksi varauksen kyseiselle alueelle... ihan omia kuraleikkejään varten. Tila ei suuren suuri ollut, mutta riitti aivan mainiosti.
Alusta asti betonista valmistui vateja käyttäen muotteina vanhoja peltivateja ja mm. erilaisia kulhoja ja kynttilänalusia raparperinlehtiä muotteina käyttäen. Vadit ja lehdet tarttuivat kovasti kiinni betoniin ja hiominen oli käsin hiomakivellä hidasta ja raskasta, mutta tekeminen oli ihanaa ja aikaansaannokset palkitsivat.
Syksyn 2010 tullen betonityökokeiluja oli valmistunut monen monta ja kurahommat siirtyivät sisätilaan, kotimme varastoon. Vapaata lattiapintaa oli noin 6 neliötä! Samana syksynä myös ajatus yrittäjyydestä tiivistyi ja Sallan Paja syntyi
Varastomme lattialla on pysyvät muistojäljet yrityksen ensimmäisistä vuosista. Erilaisista suojauksista huolimatta lattiassa on paljon jälkiä sadoista tunneista, joiden aikana pikkuruisessa tilassa valmistui mitä erilaisempia tuotteita myyntiin Sallan Pajan kojuille toreille ja markkinoille ja ensimmäiseen liiketilaan, Tunnelmapuotiin. Tilaa oli vähän, mutta en silti osannut ensimmäisinä vuosina edes unelmoida isommasta työtilasta.
Minua naurattaa nyt, kun tuota muistelen ja vielä enemmän, kun tajuan, että edelleen minulle sanotaan tuon tuosta: "Opettele ajattelemaan isommin!" Tuotteet ovat toki vuosien varrella kehittyneet siinä missä työtilatkin ovat vaihtuneet ja työkalut parantuneet. Ihan superihastuttavaa on se, että minulla on asiakkaita, jotka ovat kulkeneet kanssasi matkaa alkumetreiltä asti! Heillä on kodeissaan tuotteita, joita olen valmistanut kotipihan hiekkalaatikolla ja pikkuruisessa varastotilassa. Nuo tuotteet ovat edelleen käytössä ja tuottavat omistajilleen iloa. Kerrassaan upeaa! Kiitos sinulle seuraajani, ystäväni, asiakkaani ja blogini lukija!
Tämä tarina jatkuu kohta :) - Kuramuija -
Comments